Kuka muilutti nukkumatin?

Hei, se olen minä taas, Korppi. Sain viime yönä unta vasta aamukuudelta, ja yhdeksältä kouluun. Poltin savukkeen samalla kun kävelin bussipysäkille, siitä bussilla Petoselle, Petoselta kouluun. Nukuin ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen nousin ylös ja matelin lähimmälle vesihanalle pesemään kasvojani virkistäytyäkseni. Liian kylmä vesi raateli naamaani kuin vauhkojen villikissojen ryöppy. Menin ruokalaan zombien näköisenä, ja söin mahani täyteen lihapullia. Lihaa. Syön sitä vain harvoin, mutta nyt vain oli niin nälkä että en voinut olla syömättä. Minun piti lukea kemiankokeeseen, mutta nukahdin pulpetille kahdeksi tunniksi. Herätessäni vain kahdestaan luokassa opettajani kanssa, opettajani kysyi taas alkoholinkäytöstäni. Tiedän itsekin että en käytä niin paljoa alkoholia kuin muut luulevat, vain pari pulloa viiniä  kuukaudessa. Ensi viikonloppuna menee pari pulloa puna- tai valkoviiniä, koska minulla on syntymäpäivät ja rakastan viinin juomista iltaisin. Sen jälkeen tahtoisin kävellä ympäri Jyväskylää pienessä hiprakassa, koska humala ei ole koskaan mukava asia. Toinen vaihtoehto olisi se, että menisin Joensuuhun ystäväni luokse. Minulla tuli ikävä tyttöystävääni koska Kuopiossa tunnen olevani yksin. Minulla ei olisi jatkuvasti ikävä, jos minulla vain olisi ystäviä joiden kanssa jutella, saaden samalla muuta ajateltavaa ikävän sijaan. Matkan aikana sain suuren inspiraation piirtää jotain tai kirjoittaa lisää huttua blogiini, mutta suurin inspiraatio hävisi kotioveni avattua, kuten varmasti tekstin selvyydestä huomaatte. Loppupäivän istun luultavasti pienessä huoneessani, joka muistuttaa lähinnä vaatekomeroa, soittaen kitaraa ja piirtäen epäselviä kiekuroita paperille. Tunnen kun yksinäisyys imee viimeisetkin sielunrippeeni sisältäni, riistäen unelmani tunkemalla pikkupiruja pääni sisälle, jotka tukkivat ajatusmaailmani. Jonain päivänä minä nujerran yksinäisyyden, sitä päivää odotellessa.
 Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
 Odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
 Ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
 Jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja. 
                                      

Kuiskailuja pimeässä huoneessa

-Minä olen Korppi, omaperäinen ja hajamielinen henkilö Itä-Suomesta.
-Täytän ensi viikonlopun lauantaina 15-vuotta.
-Pidän kahvista, pöllöistä, piirtämisestä, laulamisesta, skeittaamisesta, kitaran ja ukulelen soittamisesta, pitkistä kävelylenkeistä, lukemisesta ja valokuvaamisesta, vaikka kameraa en omistakaan.
-Näytän räkäiseltä narkkaripapukaijalta.
-Pukeudun lähinnä fiiliksen mukaan, joskus tykkään pukeutua mahdollisimman räkäpunkkariksi, toisinaan näytän lukiohintiltä tai henkkamaukkatavikselta.


Tänä yönä minulla ei ole aikaa kirjoittaa epäselvää tekstiäni, sillä yritän keskittyä turhien asioitten ajattelemiseen. Tein blogini siksi, koska kirjoitus kiinnostaa minua kovasti, mutta kirjoitusasuni tarvitsee vielä pienimuotoista hiomista. Noh, tämä nyt on mitä on, mutta toivon että edes pieni osa niistä muutamasta ihmisestä, jotka tätä lukevat, ymmärtävät mitä huttua oikein kirjoitan tänne. Toivottavasti saisin säästettyä rahaa omaan kameraan, koska tahtoisin ruveta valokuvaamaan enemmän. Mutta nyt minä yritän saada unta, koska joudun aamulla heräämään kouluun, jota pitää käydä paremmin, koska tahdon muuttaa Jyväskylään ja mennä lukioon filosofian, venäjän, ranskan ja historian takia.

Tosiaan, jos joku tahtoisi jutella kanssani messengerissä, tässä on sähköpostiosoitteeni: openroad@hotmail.com